Dokkarisuositus: Arsy-Versy

Harvoin tulee vastaan näin vaivattomasti etenevää dokumenttia. Miro Remon palkittu Arsy-Versy on niin tyylitelty ja sulavasti etenevä, että jos ei paremmin tiedä, saattaa luulla katsovansa hyvin rakennettua fiktiota. Todellinen omaperäisyys on dokumenteissa harvinaista, mutta tässä elokuvassa on sitä jotain; Se on tunnelmallinen, upeasti kuvattu ja hienosti leikattu - kaikin puolin uskomattoman hallittu ja näkemyksellinen kokonaisuus. Kaiken tämän lisäksi se on kiehtova henkilökuvaus äidistä ja pojasta - pojasta, jolla on erikoinen harrastus ja elämäntapa.

Kannattaa ehdottomasti katsoa. Itse katson heti uudestaan.

Silmät auki! - Spike Jonzen Arcade Fire -leffa Scenes from the Suburbs

Huomenna/tänään/eilen/meni jo (27.6.) saa online-ensi-iltansa Spike Jonzen uutuusleffa Scenes from the Suburbs, jonka indie-ohjaaja on tehnyt yhdessä indierock-bändi Arcade Firen kanssa. En itse ole mikään suuri Arcade Fire -fani, tai itse asiassa edes tunne koko bändiä kovinkaan hyvin, mutta Spike Jonze kuuluu niihin ohjaajiin, jonka tekemiset kiinnostavat aina - ovat kiinnostaneet jo kuuluisasta Sabotage-musavideosta asti. Paljon en tästä uudesta puolituntisesta filkasta tiedä, mutta ilmeisesti se on jonkinlainen "companion piece" Arcade Firen uudelle levylle.

Scenes from the Suburbs on katsottavissa Mubissa (jossa voit seurata myös Filmin rullausta) 48 tunnin ajan 27.6. alkaen.

Maistiaisena voit tsekata leffan trailerin alta.

Oma koti tekee unelmista totta

Omassa kodissa Esko ja Mirja istahtavat sohvalle muistelemaan menneitä ja valottamaan ajatuksiaan omasta asunnosta ja sen merkityksestä. Ja mitäpä muuta sitä elämältä tarvitseekaan kuin sen työpaikan, auton ja yhteisen asunnon?

Viime syksynä kuvattu Oma koti on lyhytelokuva, jonka käsikirjoitin ja ohjasin. Katsopas alta ja napsauta koko ruudulle.

The Dude - Dokumentti siitä oikeasta Big Lebowskista

Jeff Bridgesin esittämä Jeffrey Lebowski, aka The Dude, on ehkäpä yksi tämän päivän tunnetuimpia ja pidetyimpiä elokuvahahmoja, jonka olemassaoloa pyhitetään vuosittain mm. omalla festivaalillaan. Mutta harvapa tietää, että kyseinen hahmo perustuukin ihka oikeaan henkilöön, Jeff Dowdiin, jonka Coenin veljekset tapasivat ennen The Big Lebowskin syntymistä. Nyt, kiitos erinomaisen The Devil and Daniel Johnston -dokumentin ohjanneen Jeff Feuerzeigin (onpas paljon Jeffejä), jokaisella Lebowskin ystävällä ja sielunveljellä on mahdollisuus tutustua siihen aitoon ja alkuperäiseen The Dudeen. Kannattaa katsoa.

Dokkarisuositus: Äänestä minua!

Tässäpä yksi mielenkiintoisimpia vaalikampanjadokkareita koskaan. Sen sijaan, että seurattaisiin tunnettujen poliitikkojen loanheittokampanjoita ja väittelyitä, ottaa Äänestä minua! tarkkailuun wuhanilaisen ala-asteen luokan, jossa laitetaan pystyyn vaalit luokanvalvojan valitsemiseksi. Kolme lasta valitaan kilpailemaan tästä valtatittelistä, ja jokainen saa tuekseen luokkakavereitaan ja vanhempiaan. Voisi kuvitella, että tällaiset lasten vaalit sujuvat lähinnä hauskanpidon merkeissä, mutta nämä lapset eivät leikkiä laske. He lyövät vyön alle, laittavat vastustajansa itkemään ja tekevät listoja, joissa luettelevat muiden ehdokkaiden huonoja puolia hitaasti syömisestä huutamiseen. Ja tässä kaikessa ovat mukana myös ehdokkaiden vanhemmat, jotka kirjoittavat lapsilleen vaikeita puheita, ja opettavat näille, miten vaaleja voitetaan.

Dokumentintekijät ovat löytäneet todellisen helmen tästä pienestä luokasta, ja etenkin sen kolmesta päähenkilöstä. Ehdokkaat ovat täysin erilaisia, ja jokaisella on oma taktiikkansa voiton tavoittelemiseen. Yhteistä kaikille on kuitenkin jatkuva epävarmuus ja isot paineet, jotka heille asetetaan. Asiat, joista lapset puhuvat ja väittelevät eivät ehkä ole kovin isoja, mutta keinot saada ihmiset puolelleen ovat aikalailla samoja kuin missä tahansa isoissa vaaleissa. Jos et ole tarpeeksi hyvä, niin pidä huoli, että saat toisen näyttämään vielä huonommalta. Lasten keskinäistä kamppailua on sekä hauskaa, jännittävää että hieman pelottavaa seurata. Onko tämä demokratiaa?

Äänestä minua! löytyy Kolmas ulottuvuus -sarjasta, ja on katsottavissa kokonaiset kolme vuotta. Suosittelen kuitenkin katsomaan sen nyt heti. Elokuva menee hyvin jännittäväksi loppua kohden, eikä itkuiltakaan säästytä.

Beastie Boys -leffa on täällä - katso ennen kuin muut ehtii

Pätkä on nyt virallisesti Poikien toimesta netissä!
Ja mitäs siitä sanoisi?

Jos et tykkää Beastie Boysista, älä katso.
Jos odotat oikeasti hyvää elokuvaa, älä katso.

Jos Beastie Boys maistuu, anna mennä.
Jos nautit starojen bongailusta, anna mennä, niitä riittää.
Jos Beastie Boys maistuu, mikset katso jo!?

Okei, pätkän kuvanlaatu on aika heikko, joten mitään visuaalista nautintoa sen katsomisesta näin laittomasti tuskin saa, mutta fiilis on ainakin juuri sitä, mitä toivoinkin; video on beastieboysisque viimeiseen asti. Huonoa läppää, outoja siirtymiä, lisää huonoa läppää ja sitäkin enemmän tiukkaa soundia. Vanhat ukit osaa vielä.

Leffaahan tästä ei saa tekemälläkään, mutta mitä siitä, kaikilla näytti olleen hauskaa. Tsekkaa.

Sotadokumentaristi Tim Hetherington kuollut Libyassa

Lisää huonoja uutisia Libyasta. Restrepo-elokuvastaan Oscar-palkinnon saanut arvostettu journalisti, Tim Hetherington, on kuollut Misratan kaupunkiin tehdyssä raketti-iskussa. Pommeihin menehtyi myös amerikkalainen valokuvaaja Chris Hondros.

Hiljaisen hetken lisäksi voi vaikkapa katsoa Hetheringtonin kokeellisen Diary-lyhytelokuvan, joka käsittelee tekijänsä muistoja ja kokemuksia sotakentiltä.


Diary (2010) from Tim Hetherington on Vimeo.

Dokkarisuositus: Dinosaur Curtains

Hahmot. Tarina. Rakenne.

Ross-veljesten Dinosaur Curtains on hienoa työtä. Tykkäsin todella paljon.
Kannattaa katsoa.




Veljekset ovat tehneet myös paljon kehuja saaneen pitkän dokumenttielokuvan, 45365:n, mutta eihän sitä tietenkään mistään näe. Sääli, se vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä - ja kolmannet nukeista

Tässäpä erinomainen dokkari, josta toivoisin näkeväni myös pidemmän, laajennetun version. Pätkässä kerrotaan Real Doll -nukkien valmistuksesta, mutta olisi ehdottomasti mielenkiintoista nähdä hieman niiden käyttäjienkin arkea - ei missään kohunsekaisessa 4D-roskassa, vaan ihan rehellisessä dokkarissa. Voiko harmaa elämä muuttua iloksi vain nuken avulla? Ei muuta kuin selvittämään... Tsekkaa leffa alta.

Veriset totuusdokumentit

Olen lyhyen ajan sisään löytänyt pari todella hyvää cinema verité -henkistä lyhyttä dokumenttia. Molemmat onnistuvat elävästi kertomaan kohteistaan tuomatta sen kummemmin tekijöidensä omaa näkemystä esille tai manipuloimatta katsojaa kerronnallisilla kikoilla ja draamalla. Näiden lyhäreiden jälkeen olisikin mielenkiintoista tutustua tähän tyyliin myös pitkien dokkarien muodossa. Pitäisikin metsästää jostain Frederick Wisemanin dokumentteja, jotka ovat kaikki tällaisia yhtä paikkaa tarkkailevia 'instituutti'kuvauksia. Wisemanin dokumentteja ovat mm. Hospital, High School, Zoo ja Ballet. Ja kyllä, ne kuvaavat, mitä tapahtuu sairaalassa, lukiossa, eläintarhassa ja baletissa. Aika tyhjentävää.

Löytämäni lyhyet dokumentit ovat siis Jorge Lozanon Death Match sekä Lucas Smithin Sacrifice. Molemmat ovat omalla tavallaan erittäin hienosti kuvattuja, ja molemmat sisältävät verta ja kauhua. Kannattaa katsoa.

Death Match (ei pysty valitettavasti upottamaan) on lyhyt kuvaus miehestä ja tämän erikoisesta sairaudesta.

Sacrifice taasen kuvaa pienen teurastamon toimintaa läheltä ja peittelemättä. Katso alta:

Salim Baba - viimeinen teatterikärry

Tässäpä erinomainen pieni dokkari miehestä, joka on lapsesta saakka kulkenut Kolkatan katuja vaunuaan kärräten. Vaunussaan 55-vuotias Salim Muhammad pyörittää lyhyitä filminpätkiä, pois heitetyistä filmeistä itse leikkaamiaan koosteita täynnä tanssi-, taistelu- ja laulukohtauksia.

Salim Baba on hyvä muistutus isoista pienistä asioista ja perinteiden siirtymisestä. Kannattaa katsoa.

Europa Film Treasures - eroottisia kokismainoksia ja muuta yllättävää

Jos huomaat, että sulla on hetki luppoaikaa, tai olet vaikkapa töissä, niin kannattaa ehdottomasti käydä selailemassa Europa Film Treasures -arkistoja. Sieltä voi löytää ihmeellistä dokkarimatskua vaikkapa 1900-luvun alun Belgiasta tai jälkiväritettyä italialaista fiktiota vuodelta 1910.

Ehkä iloisin yllätys tältä päivältä on Buster Keatonin The Love Nest. Siis kokonainen Buster Keaton -pätkä heti katsottavaksi! Suosittelen.

Ja erotiikannälkään voit tsekata tämän jännittävän filminpätkän, joka saattaa olla jopa eräänlainen kokismainos. Paras kohta on se, kun alastonmalli meinaa tukehtua limppariinsa.

Animaation ystäville tällainen yllätys vuodelta 1935. Se saattaa kertoa pähkinöistä ja lentoliskoista, en ole ihan varma, en oikein pystynyt keskittymään. Hyvä leffa kuitenkin...

Oma suosikkini on kuitenkin vuoden 1912 Making an American Citizen. Lämminhenkinen opetusvideo voi tehdä sinustakin kunnon kansalaisen. Loppuu se vaimon ruoskiminen.

Dokkarisuositus: The Bowler

Haluaisin todella tietää, mistä alta löytyvän dokkarin ohjaaja Sean Dunne on tämän tyypin löytänyt. Rocky Salemmo on hustlaava keilaaja, joka kertoo kusettamisesta, naisista ja huumeista. Ja ennen kaikkea uhkapelaamisesta. Rocky myy tarinansa sellaisella vauhdilla ja fiiliksellä, ettei itsekään pysy paikoillaan.

Kannattaa ehdottomasti käyttää 15 minuuttia tähän visuaalisestikin näppärään dokkariin. Henkilökuvaa parhaimmillaan.



Saman ohjaajan lyhytdokkarit Man in Van ja The Archive kannattaa myös tsekata. Molemmat ovat aika erikoisia henkilöpätkiä. Tykkään paljon.

Kaksi miestä ja avanto - vuoden rehellisin dokumenttielokuva?

Liikkumaton kamera. Ei leikkauksia. Vain kaksi miestä ja avanto.
Arvaatko loppuratkaisun?

The Human Project - ruoka maistuu paremmalta kun on pilvessä

The Human Project on aika hyvä dokkarisarja. Lyhyitä pätkiä, joissa yksi ihminen kertoo jonkin tapahtuman elämästään. On pari henkilöä, jotka ovat löytäneet ruumiin (tai kaksi), on ihmisiä, joilla on arpia, ja sitten on muita ihmisiä. Ehkä parasta noissa videoissa on se, mitä niiden varsinaisten tarinoiden ohella kerrotaan. Se miten ruumiin löytänyttä miestä kiinnostaa edelleen se, minkä merkkiset kengät sillä ruumiilla oli. Ja ehkä kahden ruumiin löytäminen kertookin vain siitä, miten paskassa paikassa mies asuu... Kannattaa katsastaa. Alla yksi tarinoista.

Umshini Wam - Harmony Korine tekee paskasta kaunista

Harmony Korine, jonka Trash Humpers -elokuvan palkitsin aikoinaan R&A-festareiden friikkinä, on palannut takapihalleen Nashvilleen kuvaamaan 16-minuuttisen lyhytelokuvan. Pätkä kertoo kahdesta eteläafrikkalaisesta pyörätuoligangstasta, jotka hakevat pelkkää kunnioitusta maailmassa, jossa kukaan ei huomaa räppäriä pyörätuolissa.

Filkka on aika perus Korinea. Se on paikoin ihan vitun ärsyttävä, mutta saa paskan ja rumuuden näyttämään niin hyvältä, ettei sitä voi olla katsomatta loppuun. Vähän niin kuin Trash Humpers, mutta kuitenkin ihan eri tavalla. Toisin kuin Humpers, joka oli tallennettu VHS:lle, on Umshini Wam kuvattu erittäin nätisti 35mm filmille. Joskus rumuudelle omistautuminen kannattaa. Tsekkaa alta.