Yleensä tässä blogissa on kyse hyvistä fiiliksistä ja lämpimistä suosituksista, mutta nyt Filmin rullaus vakavoituu hetkeksi ja sitoo itsensä vanhaan mäntyyn pelastaakseen metsät ja eläimet. Tarkoitus ei ole olla syyllistävä spede (Filmin rullauksella ei ole siihen varaa) tai tekopyhä ääliö, joka käyttää sanaa 'eettinen' ymmärtämättä edes sen tarkoitusta, vaan nostaa esille elokuvia, jotka saattavat vaikuttaa tai edes herättää pienen ajatuksenpoikasen "entä jos..?". Joillain pienillä, yllättävän helpoilla valinnoilla voi vaikuttaa aika paljon.
Filmin rullaus tsekkaa nyt kasan hyviä ja vielä parempia ympäristöteemaisia elokuvia niin dokkari- kuin fiktiopuolelta. Nyt pelastetaan maailma - yksi elokuva kerrallaan.
Happy Feet
George Millerin (Mad Max) ohjaama, oikeutetusti Oscar-palkinnon pokannut animaatioelokuva pingviinistä, joka ei osaa laulaa, mutta tanssii sitäkin vimmatummin. Pääosin kevyessä ja viihdyttävässä tarinassa on myös synkkiä näkymiä ylikalastuksen vaaroihin. Ilahduttava ja oikeissa paikoissa synkkä animaatio.
The End of the Line
Tällä dokumenttielokuvalla on hyvä jatkaa ryöstökalastukseen tutustumista. Hyvällä asialla oleva elokuva ei valitettavasti onnistu tuomaan mitään järin uutta kankaille, ja se käy asiat läpi sen verran vauhdilla, ettei kaikkeen sen syvemmin ehditä paneutua. The End of the Line on kuitenkin katsomisen arvoinen, ja positiivisena puolena mainittakoon optimistiset näkymät ja vaikuttamismahdollisuudet, joita loppupuolella tarjoillaan. Jos kala maistuu, niin kannattaa miettiä, miten ja mistä sen hankkii.
The Cove
Kliks! Lisää vedenalaista vaikuttamista. Yksi viime vuosien parhaita ja rankimpia dokumenttielokuvia.
Wall-E
Jos elokuvan tekijät olisivat uskaltaneet pitäytyä alun tunnelmallisessa ja hitaassa kerronnassa, voisi tässä olla todellinen helmi animaatioelokuvien joukossa. Nyt hieno alku saa jatkokseen liian perinteisen ja arvattavan toisen jakson, jossa toiminta ja sähellys vie huomion hyviltä teemoilta ja mielenkiintoiselta rakkaustarinalta. Visuaalisestikin elokuva ottaa käänteen tylsempään suuntaan, mutta tarjoilee kuitenkin pixarmaista digitaalista taikaa.
Food, Inc.
Jos tämä dokkari ei saa miettimään omia kulutusvalintojaan, niin sitten on side aika tiukasti silmillä. On täysin todistettu fakta, että päivittäinen lihansyönti on yksi suurimpia vaikuttajia maapallon järjestelmälliseen tuhoon, ja tämä dokkari näyttää myös kaikessa komeudessaan sen, mistä ja miten ruokamme päätyy niihin käteviin muovirasioihin, josta sen pannulle laitamme.
Walkabout
Nicolas Roegin upean tunnelmallinen ja hyvin erikoinen elokuva kahdesta nuoresta, jotka päätyvät kohtaamaan Australian luonnon lähempää ja yllättävämmin kuin osasivat kuvitellakaan. Roeg herättää elokuvallaan ajatuksia ihmisen ja luonnon kanssakäymisestä ja ihmisen omasta luonnosta. Yksi mielenkiintoisimpia ympäristöelokuvia koskaan. Filmin rullaus suosittelee.
Koyaanisqatsi
Ultimaattinen ympäristöelokuva ei väitä mitään, eikä puhu minkään puolesta. Katso itse ja vaikutu!
Nausicaa of the valley of the wind / Laputa: Castle in the Sky / Princess Mononoke
Mitäpä olisi elokuvalista ilman Hayao Miyazakia. Filmin rullaus tunnustaa rakkautensa japanilaista animaationeroa kohtaan ja nostaa koko hänen tuotantonsa ympäristöelokuvien kärkeen. Tärkeimpänä kuitenkin nämä kolme elokuvaa, jotka ovat teemoiltaan hyvin samanlaiset; Teknologian ja ihmisen kehitys vastaan luonto. Oma suosikkini näistä kolmesta lienee maaginen Laputa.
Katastrofin aineksia
John Websterin viihdyttävä kokeiludokumentti, jossa Websterin perhe nousee pääosaan jättäen itse ympäristöteeman jopa hieman taka-alalle. Tunnelma kotioloissa kiristyy Johnin tehdessä pienoisia ylilyöntejä yrittäessään päästä täysin muovivapaaksi. Mitäpä sitä ei tekisi puhtaamman elämän puolesta?
The 11th Hour
Epämiellyttävä totuus -elokuvan kannoilla tullut The 11th Hour on ensiksi mainittua parempi ympäristödokkari lähinnä sen takia, että pelkkien uhkakuvien esittelyn ja pelottelun sijaan se myös innostaa katsojaa tekemään ja vaikuttamaan. Ympäristönsuojelua on aivan turha mainostaa pelottelemalla, miksi ihmeessä ihmisiä ei kannusteta ja innosteta vaikuttamaan? Mainosfirmat, lyökää viisaat päänne yhteen ja tehkää muutoksesta maailman isoin positiivinen mainoskampanja!
Planet Earth
Kliketiklik! Filmin rullaus ei ole vielä ehtinyt katsoa BBC:n TV-sarjaa, mutta se on aivan lähitähtäimessa. Elokuvakin on vaikuttava.
Crude
Näin tehdään dokumenttielokuva tärkeästä aiheesta! Ja tekijänä kukapa muukaan kuin loistavista Paradise Lost -elokuvista vastannut Joe Berlinger. Ecuadorissa tapahtunutta/tapahtuvaa törkeää ihmisoikeusrikosta käsittelevä dokumentti vie katsojan Paradise Lostin tapaan keskelle oikeusjuttua, jossa tehdään silminnähden kammottavia vääryyksiä, joille ei näytä tulevan loppua. Onneksi tässä tarinassa on hieman enemmän valoa näkyvissä kuin synkässä Paradise Lostissa, vaikkei Crudestakaan todellakaan helpolla selviä. On hienoa, että Berlinger tuo tällaiseen ympäristödokumenttiinkin oivan kykynsä tuoda sen ympärillä olevat ihmiset pääosaan, tehden tarinasta näin paljon jännittävämmän, kiehtovamman ja samalla surullisemman. Katsojallakin tuntuu olevan enemmän panoksia tarinassa, kun sen päähahmot ovat oikeita asiastaan välittäviä ihmisiä, eivätkä vain kasvoja, joilla ympäristöasia saadaan taottua päähän. Ja Berlinger antaa tässäkin elokuvassa paljon ajateltavaa ja pureskeltavaa sen sijaan, että huutaisi katsojalle omia mielipiteitään. Kuten niin moni näistä ympäristödokumenteista, kiteytyy tämäkin tarina kolmeen sanaan: Öljy, raha ja ahneus. Crude tuo mukaan myös mielenkiintoisen puolen, jossa asia ja sen esille tuominen, vaikka sillä hyvää tarkoitetaankin, menee joskus yksittäisen ihmisen edelle. Kuinka pitkään öljyjätti Chevron onnistuu pakoilemaan vastuutaan kokonaisen kulttuurin mahdollisesta kuolemasta? Luultavasti aika pitkään, sillä on nimittäin sekä rahaa, öljyä että äärimmäistä ahneutta. Crude on ympäristöelokuvien ehdotonta, hienosti rakennettua kärkeä.
Ja loppuun vielä pieni shokkivideo kaikille, jotka Kariniemen kananpoika -suikaleet lautasellaan sanovat välittävänsä ympäristöstään. Filmin rullaus ei ole syyllistämisen suurin ystävä, mutta joskus omaa tekopyhyyttään kannattaa kelata. Niin tekee myös Filmin rullaus.
Tehdään kaikki hyviä valintoja, maailma on nimittäin aika siisti paikka.
Filmin rullaus tsekkaa nyt kasan hyviä ja vielä parempia ympäristöteemaisia elokuvia niin dokkari- kuin fiktiopuolelta. Nyt pelastetaan maailma - yksi elokuva kerrallaan.
George Millerin (Mad Max) ohjaama, oikeutetusti Oscar-palkinnon pokannut animaatioelokuva pingviinistä, joka ei osaa laulaa, mutta tanssii sitäkin vimmatummin. Pääosin kevyessä ja viihdyttävässä tarinassa on myös synkkiä näkymiä ylikalastuksen vaaroihin. Ilahduttava ja oikeissa paikoissa synkkä animaatio.
Tällä dokumenttielokuvalla on hyvä jatkaa ryöstökalastukseen tutustumista. Hyvällä asialla oleva elokuva ei valitettavasti onnistu tuomaan mitään järin uutta kankaille, ja se käy asiat läpi sen verran vauhdilla, ettei kaikkeen sen syvemmin ehditä paneutua. The End of the Line on kuitenkin katsomisen arvoinen, ja positiivisena puolena mainittakoon optimistiset näkymät ja vaikuttamismahdollisuudet, joita loppupuolella tarjoillaan. Jos kala maistuu, niin kannattaa miettiä, miten ja mistä sen hankkii.
Kliks! Lisää vedenalaista vaikuttamista. Yksi viime vuosien parhaita ja rankimpia dokumenttielokuvia.
Jos elokuvan tekijät olisivat uskaltaneet pitäytyä alun tunnelmallisessa ja hitaassa kerronnassa, voisi tässä olla todellinen helmi animaatioelokuvien joukossa. Nyt hieno alku saa jatkokseen liian perinteisen ja arvattavan toisen jakson, jossa toiminta ja sähellys vie huomion hyviltä teemoilta ja mielenkiintoiselta rakkaustarinalta. Visuaalisestikin elokuva ottaa käänteen tylsempään suuntaan, mutta tarjoilee kuitenkin pixarmaista digitaalista taikaa.
Jos tämä dokkari ei saa miettimään omia kulutusvalintojaan, niin sitten on side aika tiukasti silmillä. On täysin todistettu fakta, että päivittäinen lihansyönti on yksi suurimpia vaikuttajia maapallon järjestelmälliseen tuhoon, ja tämä dokkari näyttää myös kaikessa komeudessaan sen, mistä ja miten ruokamme päätyy niihin käteviin muovirasioihin, josta sen pannulle laitamme.
Nicolas Roegin upean tunnelmallinen ja hyvin erikoinen elokuva kahdesta nuoresta, jotka päätyvät kohtaamaan Australian luonnon lähempää ja yllättävämmin kuin osasivat kuvitellakaan. Roeg herättää elokuvallaan ajatuksia ihmisen ja luonnon kanssakäymisestä ja ihmisen omasta luonnosta. Yksi mielenkiintoisimpia ympäristöelokuvia koskaan. Filmin rullaus suosittelee.
Ultimaattinen ympäristöelokuva ei väitä mitään, eikä puhu minkään puolesta. Katso itse ja vaikutu!
Mitäpä olisi elokuvalista ilman Hayao Miyazakia. Filmin rullaus tunnustaa rakkautensa japanilaista animaationeroa kohtaan ja nostaa koko hänen tuotantonsa ympäristöelokuvien kärkeen. Tärkeimpänä kuitenkin nämä kolme elokuvaa, jotka ovat teemoiltaan hyvin samanlaiset; Teknologian ja ihmisen kehitys vastaan luonto. Oma suosikkini näistä kolmesta lienee maaginen Laputa.
John Websterin viihdyttävä kokeiludokumentti, jossa Websterin perhe nousee pääosaan jättäen itse ympäristöteeman jopa hieman taka-alalle. Tunnelma kotioloissa kiristyy Johnin tehdessä pienoisia ylilyöntejä yrittäessään päästä täysin muovivapaaksi. Mitäpä sitä ei tekisi puhtaamman elämän puolesta?
Epämiellyttävä totuus -elokuvan kannoilla tullut The 11th Hour on ensiksi mainittua parempi ympäristödokkari lähinnä sen takia, että pelkkien uhkakuvien esittelyn ja pelottelun sijaan se myös innostaa katsojaa tekemään ja vaikuttamaan. Ympäristönsuojelua on aivan turha mainostaa pelottelemalla, miksi ihmeessä ihmisiä ei kannusteta ja innosteta vaikuttamaan? Mainosfirmat, lyökää viisaat päänne yhteen ja tehkää muutoksesta maailman isoin positiivinen mainoskampanja!
Kliketiklik! Filmin rullaus ei ole vielä ehtinyt katsoa BBC:n TV-sarjaa, mutta se on aivan lähitähtäimessa. Elokuvakin on vaikuttava.
Näin tehdään dokumenttielokuva tärkeästä aiheesta! Ja tekijänä kukapa muukaan kuin loistavista Paradise Lost -elokuvista vastannut Joe Berlinger. Ecuadorissa tapahtunutta/tapahtuvaa törkeää ihmisoikeusrikosta käsittelevä dokumentti vie katsojan Paradise Lostin tapaan keskelle oikeusjuttua, jossa tehdään silminnähden kammottavia vääryyksiä, joille ei näytä tulevan loppua. Onneksi tässä tarinassa on hieman enemmän valoa näkyvissä kuin synkässä Paradise Lostissa, vaikkei Crudestakaan todellakaan helpolla selviä. On hienoa, että Berlinger tuo tällaiseen ympäristödokumenttiinkin oivan kykynsä tuoda sen ympärillä olevat ihmiset pääosaan, tehden tarinasta näin paljon jännittävämmän, kiehtovamman ja samalla surullisemman. Katsojallakin tuntuu olevan enemmän panoksia tarinassa, kun sen päähahmot ovat oikeita asiastaan välittäviä ihmisiä, eivätkä vain kasvoja, joilla ympäristöasia saadaan taottua päähän. Ja Berlinger antaa tässäkin elokuvassa paljon ajateltavaa ja pureskeltavaa sen sijaan, että huutaisi katsojalle omia mielipiteitään. Kuten niin moni näistä ympäristödokumenteista, kiteytyy tämäkin tarina kolmeen sanaan: Öljy, raha ja ahneus. Crude tuo mukaan myös mielenkiintoisen puolen, jossa asia ja sen esille tuominen, vaikka sillä hyvää tarkoitetaankin, menee joskus yksittäisen ihmisen edelle. Kuinka pitkään öljyjätti Chevron onnistuu pakoilemaan vastuutaan kokonaisen kulttuurin mahdollisesta kuolemasta? Luultavasti aika pitkään, sillä on nimittäin sekä rahaa, öljyä että äärimmäistä ahneutta. Crude on ympäristöelokuvien ehdotonta, hienosti rakennettua kärkeä.
Ja loppuun vielä pieni shokkivideo kaikille, jotka Kariniemen kananpoika -suikaleet lautasellaan sanovat välittävänsä ympäristöstään. Filmin rullaus ei ole syyllistämisen suurin ystävä, mutta joskus omaa tekopyhyyttään kannattaa kelata. Niin tekee myös Filmin rullaus.
Tehdään kaikki hyviä valintoja, maailma on nimittäin aika siisti paikka.
