On hienoa nähdä dokumentti, joka on jännittävä, mukaansatempaava sekä koskettava, ja onnistuu silti pysymään puolueettomana, antaen katsojan vetää omat johtopäätöksensä esitettyjen todisteiden perusteella. Joe Berlingerin ja Bruce Sinofskyn Paradise Lost kertoo Arkansasissa vuonna 1993 tapahtuneiden järkyttävien lapsimurhien jälkeisistä tapahtumista, ja ennen kaikkea oikeudenkäynnistä, jossa syytettyinä istuivat kolme poikaa: Jessie Misskelley, Jason Baldwin ja Damien Echols. Mitä pidemmälle dokumentti etenee, sitä selvemmäksi alkaa käydä, että näillä pojilla ei ollut mitään tekemistä murhien kanssa, vaan heidät heitettiin syytettyjen penkille ainoastaan sen takia, että he olivat hieman erilaisia; Jessie oli helppo painostaa tunnustamaan murhat tämän ollessa hieman hidas (ÄO 72) ja peloissaan, kun taas Damien Echols oli kylän friikki - se joka pukeutui mustiin, kuunteli raskasta metallia ja oli kiinnostunut Wicca-uskonnosta. Entä pelokas ja isosilmäinen pikkupoika Jason? No, hän oli Damienin paras kaveri ja kuunteli metallia. Ei mitään muuta.
Oikeudessa syyttäjät esittävät huteria todisteitaan kolmikkoa vastaan, mutta yksi toisensa jälkeen ne osoittautuvat tyhjiksi korteiksi tai vähintäänkin arveluttaviksi. Puolustuksella taas näyttäisi olevan varsin selvä osoitus siitä, että pojat eivät mitenkään voineet liittyä murhiin, joiden toteutus olisi vaatinut aivan erilaista valmistelua kuin millaisen Jessie Misskelley pakotetussa todistuksessaan kertoi. Mutta onko todisteilla mitään väliä, kun asia esitetään kostonhimoisille ja vihan sokaisemille ihmisille, joilla on pakottava tarve osoittaa syyttävä sormensa johonkin - saada edes joku maksamaan kammottavista murhista? Paradise Lost on pelottava katsaus (uskonnolliseen) yhteiskuntaan, joka ei vihassaan ja ennakkoluuloissaan välitä mistään muusta kuin kostosta ja kuolemasta - todisteista välittämättä.
Se mikä tekee Paradise Lostista niin ainutlaatuisen, on tekijöiden vapaa pääsy lähes kaikkeen, mitä oikeudenkäynnin ympärillä tapahtui. He olivat mukana jokaisessa oikeusistunnossa, viettivät aikaa niin syyttäjien kuin puolustuksenkin kanssa ja haastattelivat kaikkia syytetyistä heidän perheenjäseniinsä sekä uhrien omaisista juttua tutkineisiin poliiseihin. Valtavasta määrästä materiaalia on koottu lähes täydellinen selvitys tutkimusten ja oikeudenkäynnin etenemisestä. Katsoja tavallaan pääsee itse käsiksi kaikkeen tuohon todistusaineistoon, mikä tekee elokuvan seuraamisesta yhtä aikaa jännittävää ja karmaisevaa. Koska koko ajan tietää, että vaikka kaikki todistusaineisto viittaa pois päin näistä pojista, on heidän kohtalonsa jo sinetöity. Ja ehkä se ihan oikea syyllinenkin esiintyy dokumentissa omana sekavana ja vihaavana itsenään. Ehkä. Mutta varma ei voi olla. Kuten ei voi olla täysin varma poikien syyttömyydestäkään. Sillä mitä jos kuitenkin..? Elokuva esittää kuitenkin poikien rinnalle paljon todennäköisemmän syyllisen; erikoisen, vihaisen ja jollain tavalla kaksinaamaisen Mark Byersin, joka on yhden murhatun pojan isäpuoli. Mutta vaikka sitä jotenkin uskoo, että Byers sen teki, ei toisen tuomitseminen ole ihan helppoa ilman varmoja todisteita. Ja tästä pääsemmekin jatko-osaan...
 |
| Kolmen lapsen murhaaja? |
Paradise Lost 2: Revelations
Jatko-osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen elokuva jäi. Nuoriksi miehiksi kasvaneet pojat ovat vankilassa, mutta HBO:lla esitetty Paradise Lost on saanut ihmiset vakuuttuneiksi, että he ovat syyttömiä. Juttu ei todellakaan ole kuollut, vaan The West Memphis Three yrittää edelleen saada itseään vapaaksi asianajajien, eksperttien ja tapaukseen heränneiden kansalaisten avulla. Jutusta löytyy yhä enemmän todisteita, jotka viittaavat aivan muualle kuin tuomittuun kolmikkoon. Ja mihin muualle? No, tietysti ensimmäisessä elokuvassakin epäilyttäneeltä vaikuttaneeseen Mark Byersiin, joka muuttaa tarinoitaan sitä mukaa, kun juttu kehittyy. Mutta onko Byers syyllinen, kuten helposti voisi olettaa vai vain julkisuushakuinen, vihaongelmista kärsivä kummajainen?
Paradise Lost 2 on ensimmäisen osan tapaan kiehtova dokumentti, mutta sortuu hieman siihen subjektiivisuuteen, jonka ensimmäinen elokuva niin loistavasti vältti. Aivan poikien tuomioon johtaneen noitajahdin kaltaiseen vainoon se ei sorru, mutta tuntuu kuin tekijät olisivat täysin varmoja Byersin syyllisyydestä ja haluavat katsojankin mukaan veneeseensä. Tällainen asenne tuntuu ainakin olevan itse tuomituilla sekä heidän kannattajillaan. Ja kyllähän Byers ehdottomasti tekee itsestään epäilyttävän sekopään oloisen ja helposti syyllisen näköisen, mutta silti, ne varmat todisteet jäävät puuttumaan. Ja tämän takia myös jatko-osa on pelottavaa katsottavaa. Sitä tietää, mutta ei sitten kuitenkaan. Sitä haluaisi osoittaa sormella ja tuomita, mutta ei ihan voi. Paradise Lost 2 asettaa katsojan hieman samanlaiseen tilanteeseen kuin missä jury saattoi hyvinkin olla alkuperäistä tuomiota jakaessaan. Ja tämä tekee Revelationsista hyvin mielenkiintoisen ja ensimmäisen osan tavoin vaikean elokuvan. Itse en ainakaan voinut olla miettimättä, onko minulla oikeus tuomita Byers ilman kunnon todisteita vain sen takia, että hän on niin outo. Hyvin, hyvin outo.
 |
| Mark Byers esittelee uutta kotiaan |
Ja Byersin persoona onkin se asia, joka elokuvaa aika pitkälti vie eteenpäin. Hän on kieltämättä mielenkiintoinen tapaus, mutta jatkuva kaksinaamaisuus myös vie elokuvalta hieman tehoa. Tykkään paljon kunnon henkilökuvauksista, mutta Byers muuttaa niin usein käyttäytymistään ja reaktioitaan asioihin, että on vaikea sanoa milloin hän on oma itsensä ja milloin vain esiintyy kameralle. Vai onko hän koskaan oma itsensä? Esiintyykö hän koskaan kameralle? Lopulta Byers jää täydeksi mysteeriksi, kuten myös raa'at murhat. jotka aloittivat tämän kaiken. Molemmat elokuvat jättävätkin valtavan vääryyden tunteen, jolle ei näytä tulevan minkäänlaista helpotusta - ei ehkä koskaan.
Paradise Lost -tuplapaketti on ehdottomasti ostamisen arvoinen, sillä tässä on dokkarikaksikko, jonka pariin tulee varmasti palattua. Ensimmäinen osa oli allekirjoittaneen mielestä jännittävämpi ja paremmin rakennettu kuin jälkipyykkejä pesevä kakkososa (joka kärsii myös siitä, että ensimmäisen osan esityksen jälkeen kaikki oppivat varomaan kuvausryhmää), mutta molemmat ovat enemmän kuin katsomisen arvoisia. Yhdessä ne nimittäin muodostavat yhden hämmentävimmistä ja pelottavimmista tositarinoista koskaan. It could happen to you.
Ja mitä kuuluu West Memphisin kolmosille? Kaikki ovat edelleen vankilassa Jessie Misskelleyn ja Jason Baldwinin istuessa elinkautisiaan ja Damien Echolsin odotellessa yhä kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Saa nähdä uskaltaako kukaan koskaan sanoa että "hups, tehtiinpä pieni virhe" vai istuvatko miehet ikuisesti vankilassa toivoen joskus vapautuvansa. Paradise Lost 3 on parhaillaan tekeillä.
Free the West Memphis Three -sivusto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti