Silmät auki! - Spike Jonzen Arcade Fire -leffa Scenes from the Suburbs

Huomenna/tänään/eilen/meni jo (27.6.) saa online-ensi-iltansa Spike Jonzen uutuusleffa Scenes from the Suburbs, jonka indie-ohjaaja on tehnyt yhdessä indierock-bändi Arcade Firen kanssa. En itse ole mikään suuri Arcade Fire -fani, tai itse asiassa edes tunne koko bändiä kovinkaan hyvin, mutta Spike Jonze kuuluu niihin ohjaajiin, jonka tekemiset kiinnostavat aina - ovat kiinnostaneet jo kuuluisasta Sabotage-musavideosta asti. Paljon en tästä uudesta puolituntisesta filkasta tiedä, mutta ilmeisesti se on jonkinlainen "companion piece" Arcade Firen uudelle levylle.

Scenes from the Suburbs on katsottavissa Mubissa (jossa voit seurata myös Filmin rullausta) 48 tunnin ajan 27.6. alkaen.

Maistiaisena voit tsekata leffan trailerin alta.

Pelastetaan maailma - yksi elokuva kerrallaan

Yleensä tässä blogissa on kyse hyvistä fiiliksistä ja lämpimistä suosituksista, mutta nyt Filmin rullaus vakavoituu hetkeksi ja sitoo itsensä vanhaan mäntyyn pelastaakseen metsät ja eläimet. Tarkoitus ei ole olla syyllistävä spede (Filmin rullauksella ei ole siihen varaa) tai tekopyhä ääliö, joka käyttää sanaa 'eettinen' ymmärtämättä edes sen tarkoitusta, vaan nostaa esille elokuvia, jotka saattavat vaikuttaa tai edes herättää pienen ajatuksenpoikasen "entä jos..?". Joillain pienillä, yllättävän helpoilla valinnoilla voi vaikuttaa aika paljon.

Filmin rullaus tsekkaa nyt kasan hyviä ja vielä parempia ympäristöteemaisia elokuvia niin dokkari- kuin fiktiopuolelta. Nyt pelastetaan maailma - yksi elokuva kerrallaan.

Happy Feet
George Millerin (Mad Max) ohjaama, oikeutetusti Oscar-palkinnon pokannut animaatioelokuva pingviinistä, joka ei osaa laulaa, mutta tanssii sitäkin vimmatummin. Pääosin kevyessä ja viihdyttävässä tarinassa on myös synkkiä näkymiä ylikalastuksen vaaroihin. Ilahduttava ja oikeissa paikoissa synkkä animaatio.

The End of the Line
Tällä dokumenttielokuvalla on hyvä jatkaa ryöstökalastukseen tutustumista. Hyvällä asialla oleva elokuva ei valitettavasti onnistu tuomaan mitään järin uutta kankaille, ja se käy asiat läpi sen verran vauhdilla, ettei kaikkeen sen syvemmin ehditä paneutua. The End of the Line on kuitenkin katsomisen arvoinen, ja positiivisena puolena mainittakoon optimistiset näkymät ja vaikuttamismahdollisuudet, joita loppupuolella tarjoillaan. Jos kala maistuu, niin kannattaa miettiä, miten ja mistä sen hankkii.

The Cove
Kliks! Lisää vedenalaista vaikuttamista. Yksi viime vuosien parhaita ja rankimpia dokumenttielokuvia.

Wall-E
Jos elokuvan tekijät olisivat uskaltaneet pitäytyä alun tunnelmallisessa ja hitaassa kerronnassa, voisi tässä olla todellinen helmi animaatioelokuvien joukossa. Nyt hieno alku saa jatkokseen liian perinteisen ja arvattavan toisen jakson, jossa toiminta ja sähellys vie huomion hyviltä teemoilta ja mielenkiintoiselta rakkaustarinalta. Visuaalisestikin elokuva ottaa käänteen tylsempään suuntaan, mutta tarjoilee kuitenkin pixarmaista digitaalista taikaa.

Food, Inc.
Jos tämä dokkari ei saa miettimään omia kulutusvalintojaan, niin sitten on side aika tiukasti silmillä. On täysin todistettu fakta, että päivittäinen lihansyönti on yksi suurimpia vaikuttajia maapallon järjestelmälliseen tuhoon, ja tämä dokkari näyttää myös kaikessa komeudessaan sen, mistä ja miten ruokamme päätyy niihin käteviin muovirasioihin, josta sen pannulle laitamme.

Walkabout
Nicolas Roegin upean tunnelmallinen ja hyvin erikoinen elokuva kahdesta nuoresta, jotka päätyvät kohtaamaan Australian luonnon lähempää ja yllättävämmin kuin osasivat kuvitellakaan. Roeg herättää elokuvallaan ajatuksia ihmisen ja luonnon kanssakäymisestä ja ihmisen omasta luonnosta. Yksi mielenkiintoisimpia ympäristöelokuvia koskaan. Filmin rullaus suosittelee.

Koyaanisqatsi
Ultimaattinen ympäristöelokuva ei väitä mitään, eikä puhu minkään puolesta. Katso itse ja vaikutu!

Nausicaa of the valley of the wind / Laputa: Castle in the Sky / Princess Mononoke
Mitäpä olisi elokuvalista ilman Hayao Miyazakia. Filmin rullaus tunnustaa rakkautensa japanilaista animaationeroa kohtaan ja nostaa koko hänen tuotantonsa ympäristöelokuvien kärkeen. Tärkeimpänä kuitenkin nämä kolme elokuvaa, jotka ovat teemoiltaan hyvin samanlaiset; Teknologian ja ihmisen kehitys vastaan luonto. Oma suosikkini näistä kolmesta lienee maaginen Laputa.

Katastrofin aineksia
John Websterin viihdyttävä kokeiludokumentti, jossa Websterin perhe nousee pääosaan jättäen itse ympäristöteeman jopa hieman taka-alalle. Tunnelma kotioloissa kiristyy Johnin tehdessä pienoisia ylilyöntejä yrittäessään päästä täysin muovivapaaksi. Mitäpä sitä ei tekisi puhtaamman elämän puolesta?

The 11th Hour
Epämiellyttävä totuus -elokuvan kannoilla tullut The 11th Hour on ensiksi mainittua parempi ympäristödokkari lähinnä sen takia, että pelkkien uhkakuvien esittelyn ja pelottelun sijaan se myös innostaa katsojaa tekemään ja vaikuttamaan. Ympäristönsuojelua on aivan turha mainostaa pelottelemalla, miksi ihmeessä ihmisiä ei kannusteta ja innosteta vaikuttamaan? Mainosfirmat, lyökää viisaat päänne yhteen ja tehkää muutoksesta maailman isoin positiivinen mainoskampanja!

Planet Earth
Kliketiklik! Filmin rullaus ei ole vielä ehtinyt katsoa BBC:n TV-sarjaa, mutta se on aivan lähitähtäimessa. Elokuvakin on vaikuttava.

Crude
Näin tehdään dokumenttielokuva tärkeästä aiheesta! Ja tekijänä kukapa muukaan kuin loistavista Paradise Lost -elokuvista vastannut Joe Berlinger. Ecuadorissa tapahtunutta/tapahtuvaa törkeää ihmisoikeusrikosta käsittelevä dokumentti vie katsojan Paradise Lostin tapaan keskelle oikeusjuttua, jossa tehdään silminnähden kammottavia vääryyksiä, joille ei näytä tulevan loppua. Onneksi tässä tarinassa on hieman enemmän valoa näkyvissä kuin synkässä Paradise Lostissa, vaikkei Crudestakaan todellakaan helpolla selviä. On hienoa, että Berlinger tuo tällaiseen ympäristödokumenttiinkin oivan kykynsä tuoda sen ympärillä olevat ihmiset pääosaan, tehden tarinasta näin paljon jännittävämmän, kiehtovamman ja samalla surullisemman. Katsojallakin tuntuu olevan enemmän panoksia tarinassa, kun sen päähahmot ovat oikeita asiastaan välittäviä ihmisiä, eivätkä vain kasvoja, joilla ympäristöasia saadaan taottua päähän. Ja Berlinger antaa tässäkin elokuvassa paljon ajateltavaa ja pureskeltavaa sen sijaan, että huutaisi katsojalle omia mielipiteitään. Kuten niin moni näistä ympäristödokumenteista, kiteytyy tämäkin tarina kolmeen sanaan: Öljy, raha ja ahneus. Crude tuo mukaan myös mielenkiintoisen puolen, jossa asia ja sen esille tuominen, vaikka sillä hyvää tarkoitetaankin, menee joskus yksittäisen ihmisen edelle. Kuinka pitkään öljyjätti Chevron onnistuu pakoilemaan vastuutaan kokonaisen kulttuurin mahdollisesta kuolemasta? Luultavasti aika pitkään, sillä on nimittäin sekä rahaa, öljyä että äärimmäistä ahneutta. Crude on ympäristöelokuvien ehdotonta, hienosti rakennettua kärkeä.


Ja loppuun vielä pieni shokkivideo kaikille, jotka Kariniemen kananpoika -suikaleet lautasellaan sanovat välittävänsä ympäristöstään. Filmin rullaus ei ole syyllistämisen suurin ystävä, mutta joskus omaa tekopyhyyttään kannattaa kelata. Niin tekee myös Filmin rullaus.



Tehdään kaikki hyviä valintoja, maailma on nimittäin aika siisti paikka.

Paradise Lost - Lapsimurhia ja noitajahteja

Paradise Lost: The Child Murders at Robin Hood Hills

On hienoa nähdä dokumentti, joka on jännittävä, mukaansatempaava sekä koskettava, ja onnistuu silti pysymään puolueettomana, antaen katsojan vetää omat johtopäätöksensä esitettyjen todisteiden perusteella. Joe Berlingerin ja Bruce Sinofskyn Paradise Lost kertoo Arkansasissa vuonna 1993 tapahtuneiden järkyttävien lapsimurhien jälkeisistä tapahtumista, ja ennen kaikkea oikeudenkäynnistä, jossa syytettyinä istuivat kolme poikaa: Jessie Misskelley, Jason Baldwin ja Damien Echols. Mitä pidemmälle dokumentti etenee, sitä selvemmäksi alkaa käydä, että näillä pojilla ei ollut mitään tekemistä murhien kanssa, vaan heidät heitettiin syytettyjen penkille ainoastaan sen takia, että he olivat hieman erilaisia; Jessie oli helppo painostaa tunnustamaan murhat tämän ollessa hieman hidas (ÄO 72) ja peloissaan, kun taas Damien Echols oli kylän friikki - se joka pukeutui mustiin, kuunteli raskasta metallia ja oli kiinnostunut Wicca-uskonnosta. Entä pelokas ja isosilmäinen pikkupoika Jason? No, hän oli Damienin paras kaveri ja kuunteli metallia. Ei mitään muuta.

Oikeudessa syyttäjät esittävät huteria todisteitaan kolmikkoa vastaan, mutta yksi toisensa jälkeen ne osoittautuvat tyhjiksi korteiksi tai vähintäänkin arveluttaviksi. Puolustuksella taas näyttäisi olevan varsin selvä osoitus siitä, että pojat eivät mitenkään voineet liittyä murhiin, joiden toteutus olisi vaatinut aivan erilaista valmistelua kuin millaisen Jessie Misskelley pakotetussa todistuksessaan kertoi. Mutta onko todisteilla mitään väliä, kun asia esitetään kostonhimoisille ja vihan sokaisemille ihmisille, joilla on pakottava tarve osoittaa syyttävä sormensa johonkin - saada edes joku maksamaan kammottavista murhista? Paradise Lost on pelottava katsaus (uskonnolliseen) yhteiskuntaan, joka ei vihassaan ja ennakkoluuloissaan välitä mistään muusta kuin kostosta ja kuolemasta - todisteista välittämättä.

Se mikä tekee Paradise Lostista niin ainutlaatuisen, on tekijöiden vapaa pääsy lähes kaikkeen, mitä oikeudenkäynnin ympärillä tapahtui. He olivat mukana jokaisessa oikeusistunnossa, viettivät aikaa niin syyttäjien kuin puolustuksenkin kanssa ja haastattelivat kaikkia syytetyistä heidän perheenjäseniinsä sekä uhrien omaisista juttua tutkineisiin poliiseihin. Valtavasta määrästä materiaalia on koottu lähes täydellinen selvitys tutkimusten ja oikeudenkäynnin etenemisestä. Katsoja tavallaan pääsee itse käsiksi kaikkeen tuohon todistusaineistoon, mikä tekee elokuvan seuraamisesta yhtä aikaa jännittävää ja karmaisevaa. Koska koko ajan tietää, että vaikka kaikki todistusaineisto viittaa pois päin näistä pojista, on heidän kohtalonsa jo sinetöity. Ja ehkä se ihan oikea syyllinenkin esiintyy dokumentissa omana sekavana ja vihaavana itsenään. Ehkä. Mutta varma ei voi olla. Kuten ei voi olla täysin varma poikien syyttömyydestäkään. Sillä mitä jos kuitenkin..? Elokuva esittää kuitenkin poikien rinnalle paljon todennäköisemmän syyllisen; erikoisen, vihaisen ja jollain tavalla kaksinaamaisen Mark Byersin, joka on yhden murhatun pojan isäpuoli. Mutta vaikka sitä jotenkin uskoo, että Byers sen teki, ei toisen tuomitseminen ole ihan helppoa ilman varmoja todisteita. Ja tästä pääsemmekin jatko-osaan...

Kolmen lapsen murhaaja?

Paradise Lost 2: Revelations

Jatko-osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen elokuva jäi. Nuoriksi miehiksi kasvaneet pojat ovat vankilassa, mutta HBO:lla esitetty Paradise Lost on saanut ihmiset vakuuttuneiksi, että he ovat syyttömiä. Juttu ei todellakaan ole kuollut, vaan The West Memphis Three yrittää edelleen saada itseään vapaaksi asianajajien, eksperttien ja tapaukseen heränneiden kansalaisten avulla. Jutusta löytyy yhä enemmän todisteita, jotka viittaavat aivan muualle kuin tuomittuun kolmikkoon. Ja mihin muualle? No, tietysti ensimmäisessä elokuvassakin epäilyttäneeltä vaikuttaneeseen Mark Byersiin, joka muuttaa tarinoitaan sitä mukaa, kun juttu kehittyy. Mutta onko Byers syyllinen, kuten helposti voisi olettaa vai vain julkisuushakuinen, vihaongelmista kärsivä kummajainen?

Paradise Lost 2 on ensimmäisen osan tapaan kiehtova dokumentti, mutta sortuu hieman siihen subjektiivisuuteen, jonka ensimmäinen elokuva niin loistavasti vältti. Aivan poikien tuomioon johtaneen noitajahdin kaltaiseen vainoon se ei sorru, mutta tuntuu kuin tekijät olisivat täysin varmoja Byersin syyllisyydestä ja haluavat katsojankin mukaan veneeseensä. Tällainen asenne tuntuu ainakin olevan itse tuomituilla sekä heidän kannattajillaan. Ja kyllähän Byers ehdottomasti tekee itsestään epäilyttävän sekopään oloisen ja helposti syyllisen näköisen, mutta silti, ne varmat todisteet jäävät puuttumaan. Ja tämän takia myös jatko-osa on pelottavaa katsottavaa. Sitä tietää, mutta ei sitten kuitenkaan. Sitä haluaisi osoittaa sormella ja tuomita, mutta ei ihan voi. Paradise Lost 2 asettaa katsojan hieman samanlaiseen tilanteeseen kuin missä jury saattoi hyvinkin olla alkuperäistä tuomiota jakaessaan. Ja tämä tekee Revelationsista hyvin mielenkiintoisen ja ensimmäisen osan tavoin vaikean elokuvan. Itse en ainakaan voinut olla miettimättä, onko minulla oikeus tuomita Byers ilman kunnon todisteita vain sen takia, että hän on niin outo. Hyvin, hyvin outo.

Mark Byers esittelee uutta kotiaan

Ja Byersin persoona onkin se asia, joka elokuvaa aika pitkälti vie eteenpäin. Hän on kieltämättä mielenkiintoinen tapaus, mutta jatkuva kaksinaamaisuus myös vie elokuvalta hieman tehoa. Tykkään paljon kunnon henkilökuvauksista, mutta Byers muuttaa niin usein käyttäytymistään ja reaktioitaan asioihin, että on vaikea sanoa milloin hän on oma itsensä ja milloin vain esiintyy kameralle. Vai onko hän koskaan oma itsensä? Esiintyykö hän koskaan kameralle? Lopulta Byers jää täydeksi mysteeriksi, kuten myös raa'at murhat. jotka aloittivat tämän kaiken. Molemmat elokuvat jättävätkin valtavan vääryyden tunteen, jolle ei näytä tulevan minkäänlaista helpotusta - ei ehkä koskaan.

Paradise Lost -tuplapaketti on ehdottomasti ostamisen arvoinen, sillä tässä on dokkarikaksikko, jonka pariin tulee varmasti palattua. Ensimmäinen osa oli allekirjoittaneen mielestä jännittävämpi ja paremmin rakennettu kuin jälkipyykkejä pesevä kakkososa (joka kärsii myös siitä, että ensimmäisen osan esityksen jälkeen kaikki oppivat varomaan kuvausryhmää), mutta molemmat ovat enemmän kuin katsomisen arvoisia. Yhdessä ne nimittäin muodostavat yhden hämmentävimmistä ja pelottavimmista tositarinoista koskaan. It could happen to you.

Ja mitä kuuluu West Memphisin kolmosille? Kaikki ovat edelleen vankilassa Jessie Misskelleyn ja Jason Baldwinin istuessa elinkautisiaan ja Damien Echolsin odotellessa yhä kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Saa nähdä uskaltaako kukaan koskaan sanoa että "hups, tehtiinpä pieni virhe" vai istuvatko miehet ikuisesti vankilassa toivoen joskus vapautuvansa. Paradise Lost 3 on parhaillaan tekeillä.

Free the West Memphis Three -sivusto

Vietä lomapäivät sisällä - Kesän kesäisimmät elokuvat

Nyt kun ensimmäiset helteet ovat ohi, eikä uutta aaltoa ole ihan heti tulossa, on hyvä vetää verhot kiinni, avata kylmä tölkki ja lysähtää sohvalle elokuvien pariin. Ja koska ulkona on kylmää ja sateista, antaa Filmin rullaus nyt vinkit sadekesän pelastaviin kesäelokuviin. Näillä saat kesän ikuisen ihan sinne kotisohvalle asti.

The Endless Summer

Bruce Brownin klassikkodokkari vie kotisohvamatkailijan maailman ympäri sen täydellisen aallon perässä. Kummallisia paikkoja, outoja tapaamisia sekä kesää, kesää ja kesää. Isojen aaltojen ja uskomattoman surffiseikkailun katsominen saa reissujalan vipattamaan. Kuten elokuva nimikin kertoo, tässä eletään ikuista kesää.

Stand By Me

Neljä poikaa, junarata ja lupaus ruumiin näkemisestä = täydellinen kesälomaretki. Ja tämähän on täydellinen kesälomaelokuva.

Point Break

1. Patrick Swayze

2. Patrick Swayze surffarina

3. Keanu Reeves

4. Keanu Reeves poliisina... JA surffarina

5. Angelo Pappas - mahdollisesti siistein nimi ikinä

6. Patrickin ja Keanun herkät hetket

+ Gary Buseyn havaijipaidat.

+ Tuhat muuta asiaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

The Big Blue

Luc Bessonin kunnianhimoinen elokuva ei ehkä ole täydellinen, mutta perhana että se näyttää hyvältä - ja huh, niin kesäiseltä. Meren syvyydet muuttuvat siniseksi avaruudeksi Bessonin haikeassa fiilistelyfilkassa.

Malèna

Kuten samaisen ohjaajan Cinema Paradiso, on Malèna elokuva, joka vie paikkoihin ja muistoihin, joita en ole ikinä kokenut, ja jotka kuitenkin tuntuvat täysin tutuilta. Välimerellisiin maisemiin sijoittuva upean näkoinen elokuva on lapsuuden kesää loppuun saakka - sitä kesää, jolloin kaikki oli vähän värikkäämpää ja lämpimämpää.

Duck Season

Pikkuinen yllättäjä jokusen vuoden takaa. Duck Season tuo täydellisesti takaisin sen fiiliksen, kun oli liikaa aikaa, eikä tietoakaan huomisesta. Mutta sunnuntain jälkeen tulee aina maanantai, ja kesän jälkeen syksy, niin se vain menee. Isot kesäsuosittelut.

Tappajahai

Jos uskalsit Tappajahain katsomisen jälkeen mennä noin vain ympärillesi katsomatta uimaan, olit rohkeampi poika tai tyttö kuin minä. Mutta isot ihmisiä tappavat hait nyt vain kuuluivat kesään siinä missä jätski ja aurinkokin.

Y tu mamá también

Kesän kuumin filkka. Tämä roadtrip on jokaisen kesän kohokohta.

Veitsi vedessä

Roman Polanskin ensimmäinen pitkä elokuva on polanskimaisen piinaava ja huumoriltaan kiero. Vakuuttavan debyyttifilkan tapahtumapaikkana on kesäinen ja turvallinen purjevene.

Kids

Harmony Korinen kirjoittama ja Larry Clarkin ohjaama filkka ei ehkä näinä päivinä ole aivan yhtä shokeeraava kuin aikoinaan, mutta aitoutensa ja rehellisyytensä se on säilyttänyt. Kids sijoittaa tapahtumansa kuumaan ja kosteaan New Yorkiin kokonaisen kesäpäivän ajaksi. Kesällähän voi tapahtua mitä vain...

Dogtown and Z-Boys

Onko mitään kesäisempää kuin kuva kuivatusta uima-altaasta ja sen valloittaneista skeittareista. Ei ole. Stacy Peraltan paras dokkari, joka on saanut myös fiktiokäsittelyn Katheryn Hardwicken toimesta. Myös fiktioversio toimii kesän fiilistelyihin, mutta kyllä tämä dokkari vie pidemmän korren.

Naapurini Totoro

Enpä tiedä voiko lapsuuden kesälomataikaa tavoittaa tämän paremmin. Naapurini Totoro on välillä vähän liiankin söpö omaan makuuni, mutta ei se mitään, onhan se niiiin ihana - ja yllätävän vakava.

Sideways

Road trip. Check.

Kesä. Check.

Viiniä ja aurinkoa. Check.

Elokuva, joka harmittomalla vitsillään pilasi Merlot'n maineen. Ja hyvä niin, koska jos joku juo Merlot'ta, mä lähden menee...

Dazed and Confused

Tätä elokuvaa ei voi katsoa liian usein. Se ei vain ole mahdollista.

Joten teepä itsellesi palvelus, ja mene nyt heti katsomaan se. Koska "school's out for summer!"

Eräs rakkaustarina

KLIK!

Käpy selän alla

Mikko Niskasen elokuvassa tuoksuu koivu, järvet ja satoja kertoja lämmitetyt saunat. Nostalginen pieni leffa, jonka alla kytee metsäpalo. Kesän ehdoton.

Do the Right Thing

Näin tämän ensimmäisen kerran erään kuuman kesäpäivän yönä. Se oli ehkä paras mahdollinen hetki tutustua Spike Leen parhaaseen elokuvaan. Do the Right Thing on nimittäin kesäelokuvista kuumin ja kostein. Se on kuuma kesäpäivä purkissa - tunteidenpurkauksia myöten. Täydellistä.

Filmin rullaus ottaa vastaan myös muiden suosituksia. Mikä on kesäleffojen kuningas?

Oma koti tekee unelmista totta

Omassa kodissa Esko ja Mirja istahtavat sohvalle muistelemaan menneitä ja valottamaan ajatuksiaan omasta asunnosta ja sen merkityksestä. Ja mitäpä muuta sitä elämältä tarvitseekaan kuin sen työpaikan, auton ja yhteisen asunnon?

Viime syksynä kuvattu Oma koti on lyhytelokuva, jonka käsikirjoitin ja ohjasin. Katsopas alta ja napsauta koko ruudulle.