Jokavuotinen kevättalven piristäjä, Artisokka-festivaali, lähestyy taas, ja on aika iskeä ruokalistaa pöytään. Menu näyttää tänä vuonna erityisen hyvältä, joten ateriasta taitaa tulla iso ja monipuolinen (sanokaa vaan kun tää hauskaakin hauskempi ruokavitsi alkaa riittää). Mukana on jopa pari elokuvaa, jotka kuuluvat omiin vuoden odotetuimpiini. Nice.
Artisokkahan aloitti aikoinaan naiselokuvafestivaalina, mutta nyt näyttäisi, että tämä ”lisänimi” on tiputettu pois. Onhan ohjelmisto edelleen naiselokuvaa, mutta minkäköhän takia sitä ei mainosteta enää missään? Onkohan asialla jotain tekemistä sen kanssa, että ainakin vuoden 2006 festareilla olin yksi harvoista mieskatsojista. Ehkä Artisokan vahva naishenki on saanut feministejä pelkäävät miehet jäämään kotiin?
Alla oma listani elokuvista, jotka olisi tarkoitus käydä katsastamassa:
Tiny Furniture
Viime vuoden festarisuosikki jenkeistä on nuoren Lena Dunhamin debyyttileffa. Odotukset tätä kohtaan eivät ole valtavat, sillä pelkään sen olevan taas yksi pikkukiva indie-filmi, joka on suunnattu lähinnä hipstereille. Toivon, että olen väärässä.
Meek's Cutoff
Ehkäpä eniten odottamani leffa koko viikonlopulta. Toivon, että Kelly Reichardtin uutukainen on samanlaista riisuttua draamaa kuin hänen edellisensä, loistava Wendy and Lucy. Meek's Cutoffin tarina kuulostaa todella mielenkiintoiselta, ja Michelle Williams riittää nykyään syyksi katsoa leffa kuin leffa.
The Arbor
En päässyt näkemään tätä DocPointissa, joten on revanssin paikka. Paljon en dokumentin aiheesta tiedä, mutta sen tekotapa tekee tästä pakkokatsottavan. Näyttelijät liikuttavat suutaan, mutta ääni tulee aidoista haastatteluista.
Cold Water of the Sea
Upeasti kuvattu Costa Rica riittää syyksi mennä katsomaan tämä.
The Topp Twins – The Untouchable Girls
Vähintäänkin mielenkiintoisen kuuloinen kaksikko nämä lesbot country-sisarukset. Toivon, että dokkari on hyvä henkilökuva erikoisista hahmoista, ja pelkään sen olevan vain kiertuekooste. Saa nähdä.
Miral
Julian Schnabelin uusin sai aika kylmän vastaanoton Venetsian juhlilla, mutta on sen jälkeen saanut vähän positiivisempaakin kirjoitusta. Perhonen lasikuvussa kasasi ehkä liian isot odotukset seuraavalle elokuvalle, mutta ainakin tämän pitäisi jälleen näyttää hyvältä.
Ole luonani aina
Toinen kovasti odottamani elokuva Artisokassa. Scifi-vivahteinen draama, joka, jos ei muuta, niin tarjoaa tämän hetken varmimpia nuoria näyttelijöitä. Tarinasta en tiedä oikeastaan mitään, ja hyvä niin.
Jos jaksan lauantaina lähteä aikaisin liikkeelle, niin menen myös tsekkaamaan näyttelijästä ohjaajaksi -paneelin ja sen jälkeen esitettävät suomalaiset lyhärit. Hyvä viikonloppu tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti