Sunnuntain erikoiset: CANNIBAL! THE MUSICAL (1993)

Trey Parker ja Matt Stone keräävät parhaillaan loistavaa palautetta Broadwayn valloittaneella The Book of Mormon -musikaalillaan, joten tämän sunnuntain erikoisuutena katsastetaan jo ennen South Parkia syntynyt kokopitkä elokuva Cannibal! The Musical.

Alun perin nimellä Alferd Packer: The Musical kulkenut elokuva syntyi Trey Parkerin kouluprojektia varten tekemästä valetrailerista, jonka esityksen jälkeen ohjaaja sanoi läpällä aikovansa tehdä itse elokuvankin pian. Juttu otettiin kuitenkin todesta ja ihmiset alkoivat kysellä Parkerilta, missä elokuva oikein viipyi. Niinpä hän yhdessä Matt Stonen ja parin muun opiskelijakaverin kanssa perusti pienen tuotantoyhtiön ja alkoi kerätä rahaa ensimmäistä pitkää elokuvaansa varten. Lopulta he saivat kerättyä yli 50000 dollaria vanhemmiltaan ja pikku yrityksiltä, jolloin koko elokuvan budjetiksi muodostui noin 125000 dolsua. Rahaa säästääkseen tekijät palkkasivat elokuvan näyttelijöiksi lähinnä opiskelijakavereitaan, opettajiaan ja vanhempiaan, itseään unohtamatta. Trey Parker kirjoitti, tuotti, ohjasi, näytteli, sävelsi ja sanoitti. Samaa hommaa, mitä hän tekee edelleen South Parkissa.

Tositapahtumiin perustuva musikaali valmistui lopulta noin vuodessa, ja siitä tuli iso college-hitti. Sen jälkeen hauskasta paskastaan tunnettu Troma-yhtiö (mm. Toxic Avenger) osti elokuvan levitysoikeudet, huomasi, että kukaan ei tuntenut nimeä Alferd Packer, ja vaihtoi leffan nimeksi Cannibal! The Musical. Loppu on tavallaan historiaa.

Cannibal! The Musical on ehkä kömpelöin hyvä komedia, mitä on koskaan tehty. Vitsien ajoitukset, leikkaukset ja näyttelijöiden suoritukset ovat niin kömpelöitä, että alkavat mennä ihan uudelle kömpelyyden tasolle. Mutta silti se ei ikinä ole tahattomasti hauska. Se on hauska, koska jokainen kömpelö asia tuntuu tarkkaan harkitulta. Tai jos ei nyt ihan harkitulta, niin ainakin sellaiselta, mitä tekijät ovat vain pitäneet sillä hetkellä aivan sairaan hauskana juttuna.

Soooooooo...

Itse asiassa Cannibalin vitsit tuntuvat siltä, että ne vain pitää tietää tai ymmärtää. Vähän kuin kaveriporukan keskeiset paskat läpät yleensäkin. Jos et kuulu porukkaan, et voi ikinä älytä, mille muut nauravat. Sun vain pitää olla sisällä jutussa. Ja veikkaanpa, että taito tehdä tällaista komediaa on juuri se syy, miksi Parker ja Stone ovat tällä hetkellä Broadwayn kuumimmat nimet. Miljoonat ihmiset katsovat South Parkia, mutta silti vitsit tuntuvat siltä kuin ne olisivat suunnattu juuri sulle henkilökohtaisesti. Ihan kuin olisit osa jotain läppää, mistä muut ei tiedä, eivätkä sen takia älyä nauraa. Esimerkkinä vaikka Cannibal! The Musicalin ”Colorado territory” -läppä. Kaikki varmasti huomaavat, että tekijät ovat yrittäneet saada sanat ”Colorado territory” jokaisen hahmon suuhun mahdollisimman monta kertaa, mutta silti se tuntuu siltä, kuin vain juuri sä huomaisit sen. Se on paskan läpän yhdistävä voima, ja se toimii täydellisesti Cannibal! The Musicalissa.

Tähän ne 50000 dollaria sitten meni...

Cannibal! The Musical on myös harvoja musikaaleja, jossa ei ole yhtään huonoa musiikkinumeroa. Se on aika hyvä saavutus. Jokainen biisi ja esitys on oikeasti todella hauska, tai sitten niin huono, että se on hauska. Jo 16-vuotiaana ensimmäiset balladinsa levyttänyt Parker tietää, miten tehdä sydäntäriipivää musiikkia ja tarttuvia musikaalinumeroita. Useampi biisi elokuvasta jää katsomisen jälkeen soimaan päähän joko yksitellen tai yhtäaikaisena musikaalisena möykkynä. ”Let's build a snowman” ja ”Hang the bastard, hang him high” ovat omanlaisiaan klassikoita musikaalimaailmassa. Paljon parempia kuin vaikkapa klassikoksikin nimitetyn My Fair Ladyn tappavan kliseiset rallattelut.

Tekopartoja, pieruvitsejä, japanilaisia intiaaneja, taskussa kiliseviä avaimia, mormonirakkautta ja kaunista balettia. Jos et tykkää Cannibal! The Musicalista, et vain ole mukana läpässä.

Colorado territory.