Lauantai Artisokassa

The Arbor

Osin vaikuttava ja osin vieraannuttava dokumenttielokuva, jonka hämmentävä esitystapa toimii sekä sen puolesta että sitä vastaan. Näyttelijät, jotka liikuttavat huuliaan ennaltaäänitettyjen haastattelujen päälle tuovat elokuvaan kummallisen tunnelman, jota on vähän vaikea selittää. Se on hieman kuin katsoisi jonkun hyvin tarkkaan muistamaa unta, jossa on kuitenkin jotain pielessä. Tyyliin pääsee nopeasti sisään, ja sen avulla on voitu toteuttaa hyvinkin vahvoja kohtauksia. Andrea Dunbarin ja tämän lasten elämä avautuu pikkuhiljaa näiden näyteltyjen haastattelujen kautta, ja hyvin rakennettu tarina saa koko ajan synkempiä käänteitä.

En kuitenkaan täysin osannut suhtautua elokuvan tyyliin. Se toimii erinomaisesti kummallisen tunnelman luomisessa, mutta samalla vieraannuttaa siitä oikeasta tarinasta ja niistä oikeista ihmisistä. Ymmärrän, että koko tyyli on eräänlainen lainaus eräästä Dunbarin näytelmästä, mutta jäin ehdottomasti kaipaamaan lyhyiden arkistofilmien lisäksi enemmän aitoutta, en pelkästään (hyvin) näyteltyjä kohtauksia. Ne oikeat ihmiset tämän tarinan takana olisivat tuoneet dokumenttiin paljon lisää. Tällaisenään The Arbor on mielenkiintoinen - ja ihan vaikuttavakin - tyylikokeilu, joka ei dokumenttina onnistu nousemaan tarpeeksi vahvaksi.

Cold Water of the Sea

Nyt onkin hyvä palata hetkeksi Tiny Furnitureen, sillä kuten sekin, on tämä elokuva ohjaajansa ensimmäinen kokopitkä. Ja miten paljon hallitumpi ja näkemyksellisempi kokonaisuus tämä onkaan! Onhan ohjaajilla toki ikäeroakin, mutta silti, tässä on debyyttielokuva, josta kelpaa lähteä jatkamaan – elokuva, jolla on arvoa elokuvana, eikä pelkkänä muoti-ilmiönä. Siinä on hahmoja, oikeita ihmisiä, joista voi välittää ja kiinnostua, vaikka he eivät olisikaan täydellisiä. Ja siinä on syvyyttä ja kerroksia.

Cold Water of the Sea on myös elokuva, joka ei paljon selittele itseään. Sen ei tarvitse selitellä, sillä kaikki selittyy aikanaan – ainakin jollain tavalla. Elokuva avaa itsensä pikkuhiljaa, ja täysin omalla painollaan, todella luonnollisesti. Ja sitä seuraa niin mielellään, että loppu tulee lähes yhtä yllättäen kuin eilisillan Meek's Cutoffissa. Ja tämäkin elokuva jättää kasan kysymyksiä pohdittavaksi, kun lopputekstit lähtevät lattarisoundien tahdissa rullaamaan.

Hienosti kuvattu, tunnelmallinen teos, joka jää päähän pyörimään. Ehdoton suositus.