Miten on mahdollista, että tällainen käsikirjoitus on saanut kenenkään hyväksynnän?
Onko Tim Burton sellaisessa asemassa, että kukaan ei kehtaa kertoa, millaista paskaa hän on tekemässä?
Tim Burtonin Alice in Wonderland on niin mielikuvitukseton, tylsä, huonosti leikattu ja suorastaan laiskasti ohjattu, että on aivan käsittämätöntä, että se on päässyt sellaisenaan teattereihin. Eikö yksikään tuottaja käynyt kurkkaamassa, mitä siellä studiossa oikein tapahtuu? No, ilmeisesti kävi, ja kaikki meni niin kuin piti, sillä Alice in Wonderland paukutti kassaan aivan älyttömiä summia. Joka on myös näin elokuvan nähtyäni aivan käsittämätötä. Jokainen palaute, jonka olen elokuvasta lukenut tai kuullut on lytännyt sen suunnilleen Tim Burtonin huonoimmaksi elokuvaksi, ja sanonut sen olleen täydellinen osoitus jälkeenpäin tehdyn 3D-käännöksen surkeudesta... Mutta ilmeisesti koko maailman vain piti käydä siellä teatterissa todistamassa ihan itse, miten laiska ja luotaantyöntävä kokemus se oikein onkaan. Ja onhan se. Aivan kamala.
Heti ensimmäiset kohtaukset saavat ihmettelemään, mitä ihmettä on käynyt ohjaajalle, joka on tehnyt Ed Woodin ja Edward Scissorhandsin kaltaisia elokuvia. Ohjaajalle, joka on aina osannut kertoa tarinan, ja tehdä siirapistakin jollain tavalla maagista. Alice in Wonderland on niin hengetön ja laiska, että se saa katselemaan kelloa jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Enkä edes liioittele. Ensimmäiset minuutit olivat todella raskasta aikaa tämän elokuvan ystävän elämässä. Huh, Tim Burton, minkä teit!
Sen lisäksi elokuva on todella ruma. Sen keinotekoinen ja mielikuvitukseton maailma kökköine efekteineen muistuttaa jotain 90-lukulaista fantasiasarjaa, jonka budjetti ei ole riittänyt ohjaajan vision toteuttamiseen edes puolitiehen asti. Mutta tämä ei ollut halpa elokuva, ei todellakaan. Ainoastaan totaalinen moka jokaiselta, joka sen tekemiseen on osallistunut. Kuvaus on samalla tavalla tylsää ja mielikuvituksetonta kuin kaikki muukin, mitä Ihmemaa katsojan eteen heittää. Ihan pätevän CV:n itselleen hankkinut kuvaaja Dariusz Wolski ei saa mitään irti Burtonin puolivillaisesta fantasiamaailmasta, mutta vaikeahan se on tehdä hyvää työtä, kun taustalla on pelkkää vihreää ja ohjaajana väsynyt goottivisionääri...
 |
| Jack Sparrow on varuillaan |
Ja se käsikirjoitus?
... Joo, ei siitä sen enempää.
... No, okei, vähän enemmän.
Ensinnäkin, koko elokuva heittää roskikseen sen, mikä tekee Lewis Carrollin klassikosta niin mielenkiintoisen lastenkirjan. Alkuperäinen tarina on vain sarja mitä kummallisempia kohtauksia, jotka eivät oikeastaan kerro minkäänlaista tarinaa. Se on ehkä-hallittua täydellistä hölynpölyä, jonka maailma koostuu sanaleikeistä, joiden takana on mielikuvia olennoista ja hirviöistä. Oikeaa uhkaa ei ole, vaan hölynpöly ärsyttävine hahmoineen riittää vetämään hyvin mukaansa.
Linda Woolvertonin käsikirjoitus yrittää saada hölynpölyyn jotain järkeä, ja tuoda tarinaan ihkaoikeaa Hollywood-draamaa tekemällä Liisasta aikuisen ja heittämällä hänet uudelleen Ihmemaahan, joka tällä kertaa on paljon hurjempi ja synkempi paikka. Ongelma vain on siinä, että käsikirjoitus on draamassaan ja yrityksessään kirjoittaa jonkinlaista tarinaa niin sekava ja jännitteetön, että siitä tulee paljon pahempaa hölynpölyä kuin alkuperäisestä kirjasta. Eikä todellakaan hyvässä mielessä. Ei voin kuin ihmetellä, miten hemmetissä tämä käsikirjoitus on päässyt kenenkään käsistä tuotantoon... No, onhan siinä hulvaton, hieman erästä kuuluisaa merirosvoakin muistuttava kapinoiva hatuntekijä, vähän slapstick-komediaa ja lupaus isoista taisteluista... Hohhoijaa.
Mitäs muuta tästä vielä löytäisi?
No, Danny Elfmanin score.
Sanat mielikuvitukseton ja laiska tulevat mieleen...
Ja jos jotain hyvää pitää sanoa, niin Helena Bonham Carter on pieni valonpilkahdus tässä sotkussa. Mutta se pieni valonpilkahdus vain hukkuu kaikkeen muuhun paskaan, josta tämä elokuva pitää kiinni loppuun asti. Loppuun, jota en nähnyt, koska vein roskat, ja jätin elokuvan nauttimaan omasta mielikuvituksettomuudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti