Naisen kivitys - Saako tärkeitä elokuvia haukkua?

En pitänyt Naisen kivitys (The Stoning of Soraya M.) -elokuvasta kovinkaan paljon. Itse asiassa koin leffan niin tylsäksi, että jätin sen jopa kesken ja katsoin loppuun vasta seuraavana päivänä, kun tuli fiilis, etten voi jättää sitä näkemättä. Toisella yrittämällä nukahdin jossain puolenvälin paikkeilla. En pitkäksi aikaa, mutta sen verran tuli kuitenkin pilkittyä, että ehdin nähdä jotain paljon tätä elokuvaa mielenkiintoisempaa unta. Aloin miettiä, oliko minussa jotain vikaa, kun en pystynyt keskittymään tähän elokuvaan, joka kuitenkin kertoo tärkeän tarinan hyvin maanläheisellä tavalla? Olinko huono katsoja, kun en kiinnostunut tällaisista oikeiden ihmisten kohtaloista?

En. Huono elokuva on aina huono elokuva.

The Stoning of Soraya M.:n ongelma piilee juuri siinä samassa asiassa, jota vastaan se rohkeasti taistelee. Sen sijaan, että se tekisi päähahmoistaan oikeita, samaistuttavia ihmisiä, joiden kohtaloista katsoja voisi välittää, se sortuu ainoastaan tekemään elokuvan pahiksista niin kuvottavia kuin mahdollista. Tämä elokuva on vihassaan niin sokea, ettei anna katsojalle mitään mahdollisuutta ajatella itse tai muodostaa omaa näkemystään asiasta. Tämä elokuva ei kysy, se käskee - huutamalla päin naamaa ja antamatta puheenvuoroa. Elokuva on kieltämättä oikealla asialla, mutta tapa, jolla se yrittää vaikutaa on niin manipuloiva ja luotaantyöntävä, että sen vaikutus on täysin väärä. Minun alkoi käydä sääliksi niitä ihmisiä, sitä kansaa, jota tämä elokuva sokeasti heitteli mustavalkoisen elokuvakerronnan kivillä. Elokuvan tekijöiden tarkoituksena tuskin oli kääntää katsojan myötätunto noiden koraania sokeasti tulkitsevien tuomitsijoiden puoleen, mutta sen he kuitenkin tekivät - sokeassa vihassaan tuomitsemalla.

Kukas sen ensimmäisen kiven saikaan heittää?

On ihan ok olla vihainen tällaisesta aiheesta. Itsekin olen. Mutta jos ei löydä siitä vihasta muuta kuin lisää vihaa ilman mitään pointtia, kannattanee miettä, onko siinä vielä tarinan ainekset. Varsinkaan jos ei siinä vihassaan muista, että olisi tärkeää saada elokuvaan edes yksi hahmo, josta voi välittää, eikä vain osoittaa sormilla niitä, joita katsojan PITÄÄ VIHATA. Elokuvan loputtua en sitten yllättynytkään, kun huomasin DVD-kotelossa maininnan "The Passion of the Christ -elokuvan tuottajalta"... Mites se sormella osoittelu ja hahmot, joista ei voi välittää?

Kaiken tämän vihaisen tekstin jälkeen pitää kuitenkin sanoa, että toivon ihmisten kuulevan, näkevän tai kokevan tämän tarinan edes jossain muodossa. Se on tärkeä, mutta kuten kaikki tarinat, saattaa joskus tulla suusta ulos vähän väärällä tavalla.