perjantai 6. toukokuuta 2011

Silmät auki! - Festarikierrosten kiinnostavimmat, osa 2

Silmät auki! pitää silmällä tulevia elokuvia, jotka ovat herättäeen Filmin rullauksen mielenkiinnon. Mukana on sekä isoja itsestäänselvyyksiä että pieniä festarisuosikkeja.

Katsaus tulevaisuuteen - ja osittain menneisyyteen - jatkuu tällä listalla. Mukana jälleen elokuvia, jotka on jo esitetty tai tullaan piakkoin esittämään jollain festareilla. Lopussa lisäksi myös pari elokuvaa, joiden toivoin olevan Cannesissa, mutta jotka eivät kuitenkaan sinne ehtineet. Aloitetaan:

Melancholia


Lars Von Trierin maailmanloppua odotteleva draama sisaruksista, joilla luultavasti ei ole kaikki hyvin. Trailerin perusteella elokuva näyttää todella mielenkiintoiselta yhdistelmältä triermäistä realistisuutta ja värikästä fantasiaa tai satua. Oletan, että helppoja ratkaisuja ei ole saatavilla, kun tämä ohjaaja pääsee pohdiskelemaan maailmanloppua draaman merkeissä. Yksi vuoden odotetuimpia omalla kohdallani.


Win Win



Thomas McCarthyn The Visitor on yksi lähivuosien ehdottomia suosikkejani. Taitavasti kirjoitettu ja hienosti ohjattu elokuva on niin aito, koskettava ja täynnä oikeaa elämää, että on sääli, miten se huomaamattomaksi se ilmestyttyään jäi. Aina hyvä Richard Jenkins tekee elokuvassa uskomattoman roolin.

Mutta tämä ei ole The Visitor, vaan McCarthyn uusi elokuva, Win Win. Paljonkaan en ole tarinasta halunnut etukäteen ottaa selvää (haluan, että se yllättää, kuten The Visitor teki), mutta kyseessä lienee samantyylinen hahmovetoinen draama - tai dramedy. Dramedia? No, ihan sama, odotukset ovat korkealla, ja leffan saama palaute on ollut erittäin positiivista. Onkohan tulossa Suomeen?


Turn Me On, Goddammit (Få meg på, for faen)



Oikeasti hyviä ja aitoja teini-iän kuvauksia tehdään todella harvoin, mutta silloin kun tehdään, tuntuvat ne poikkeuksetta tulevan pohjoismaista. Ainakin täällä on ymmärretty yksi teinielokuvien salaisuus: Älä palkkaa pääosaan kolmekymppisiä kiiltokasvoja. Ottakaa oppia americanpiet.

Juuri päättyneillä Tribeca-leffafestareilla parhaasta käsikirjoituksesta palkittu Turn Me On, Goddammit näyttäisi olevan laadukasta ja aitoa teinidraamaa tuttuun pohjoismaiseen tyyliin - ilman mitään hemmetin piirakkaa ja hassua isää.


Beauty Day



Ennen Jackassia, ja paaaljon ennen Exremeduudsoneita, Kanadan TV:ssä sekoili eräs Cap'n Video. Suomessa herra ei ehkä ole kovin tunnettu - eikä välttämättä missään Kanadan ulkopuolella - mutta tämän Jay Cheelin ohjaaman dokumentin saaman palautteen perusteella kyseessä on todella mielenkiintoinen hahmo, joka on ehdottomasti ansainnut oman elokuvansa. Tämä dokkari on kiinnostanut erityisen paljon, koska olen jo jonkin aikaa seurannut erittäin viihdyttävää Film Junk Podcastia, jossa elokuvan ohjaaja on vakkaripuhujana. Onkin hauska nähdä, että dokkari on muutaman festariesityksen jälkeen saanut todella positiivista palautetta. Pakkokatsottavaa, kunhan tämän vain jostain näkee.


Conan O'Brien Can't Stop



Conanin NBC:ltä saamien potkujen jälkeiseen aikaan, ja erityisesti hänen comeback-kiertueeseensa, keskittyvä dokumenttielokuva näyttää miehen tukan takaa. Miehen, joka taitaa siellä punaisen kuontalon takana olla ajoittain varsin vaikeaa ja haastavaa seuraa - jopa itselleen. En ole mikään suuri Conan-ohjelman fani, mutta pidän herraan kuitenkin todella hyvänä koomikkona ja esiintyjänä. Dokkari kelpaa kyllä.


You've Been Trumped



Saapa nähdä, miten nopeasti tämän ohjaajan ura tuhoutuu, kun Donald Trump päästää asianajajansa ja ties mitkä sotilaansa irti. Onnistuneesti internet-kampanjalla rahoitettu dokumentti käsittelee Trumpin ei-niin-kunniakasta taistelua rakentaa valtava golf-kenttä tarkoin ja hartaasti suojellulle maa-alueelle Skotlannissa. "Skotlannin Amazonin sademetsäksi" kutsuttua aluetta pidetään ympäristön kannalta todella tärkänä, mutta Trump jatkaa eteenpäin dollarinkuvat silmissään, vakuuttaen tekevänsä töitä ympäristön puolesta. Onko tässä tulevan presidentti? Toivottavasti mahdollisimman moni näkee dokkarin ennen kuin raha puhuu, ja se - tekijöineen - katoaa löytämättömiin.


The Trip



Michael Winterbottom, Steve Coogan ja Rob Brydon. 'Nuff said.
Suorastaan rakastan kolmikon edellistä elokuvaa, Tristram Shandyä, ja minulle riittää, että saan katsoa, kuinka Coogan ja Brydon pätevät toisilleen milloin mistäkin. Joten enköhän saa ainakin oman hupini tästä leffasta - tai siitä TV-sarjasta, josta tämä elokuva on leikattu. Taidankin laittaa sarjan tilaukseen pikimmiten!


Another Earth



Pienimuotoinen scifi-elokuva, jonka tieteiselokuvapuoli näyttäisi antavan raamit hahmovetoiselle draamalle, jossa ihmiset ja elämä on tehosteita tärkeämpää. Kannattanee odotella.


Sitten pari elokuvaa, joiden ilmestymisajankohdasta ei kai ole mitään tietoa, vaikka molempia hieman odoteltiin Cannesin ohjelmistoon.

On The Road











Walter Sallesin ohjaama sovitus Jack Kerouacin matkaklassikosta, jota ehkä kaikkien aikojen matkakirjaksikin voi kutsua. Tätä filmatisointia on odoteltu ja pyöritely pitkään, ja se on ollut jopa Francis Ford Coppolan "to direct" -pinossa aikoinaan. Nyt vanha mestari on elokuvassa vastaavana tuottajana.

Mitäpä tästä voi sanoa? Moottoripyöräpäiväkirjat ohjannut Salles lienee oikea henkilö tuomaan tämän päämäärättömän road-movien kankaille, mutta onko käsikirjoitus kunnossa, ja onko päämäärättömyydelle löydetty sisältöä ja kaarta? Toivotaan parasta.


The Grandmasters














Niin, tätä elokuvaahan tosiaan odoteltiin jo Cannesiin, mutta ei taida olla varmaa ovatko kuvauksetkaan vielä täysin purkissa. Fiilispohjalta elokuviaan tekevä Wong Kar Wai on ottanut aikansa tämän projektin kanssa, ja ilmeisesti Tony Leung joutui jopa velvotteiden takia poistumaan kuvauksista joksikin aikaa esiintyäkseen toisessa filmissä, palatakseen sitten takaisin Ip Manin kenkiin. The Grandmasters on Wong Kar Wain ensimmäinen täysverinen kungfu-filkka, ja se kertoo Bruce Leen kuuluisasta opettajasta, Ip Manistä. Uutta wongkarwaita odottaa aina innolla, vaikka tällä kertaa vakkarikuvaaja Christopher Doyle ei olekaan kameran takana hääräämässä. Kunhan tulee tämän vuoden puolella, niin olen tyytyväinen. Sitä ennen voi vaikka katsoa Chunking Expressin kymmenennen kerran.

Siinäpä noita. Tulevat ajat eivät elokuvien puolesta näytä ollenkaan synkiltä, vaikka maailmanloppua onkin tiedossa. Kyllä näillä kelpaa jatkaa vuoteen 2012...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti